24.4.2017

Kotietsintä ja sen saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi

Poliisilaitos oli saanut toiselta poliisilaitokselta tiedon, jonka mukaan M oli lisännyt Facebook-profiiliinsa kuvia, joissa hän oli esiintynyt käsiaseen kanssa. Aserekisterin mukaan M:llä ei ollut aselupaa.

Rikoskomisario T:n kirjallisella määräyksellä M:n kotiin oli tehty kotietsintä pakkokeinolain 8 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella takavarikoitavan esineen tai omaisuuden löytämiseksi tai sellaisen seikan tutkimiseksi, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä.

Kotietsintäpaikalle oli mennyt viisi poliisia. Kun kukaan ei ollut vastannut ovikellon soittoon, poliisit olivat menneet sisälle asuntoon huoltomieheltä saamallaan avaimella. Asunnon osoittauduttua tyhjäksi vanhempi konstaapeli oli soittanut M:lle, joka oli ilmoittanut haluavansa olla paikalla kotietsinnässä. Ennen paikalle tuloaan M oli soittanut avustajalleen asianajaja H:lle, joka oli kertonut M:lle hänen oikeudestaan kutsua todistaja kotietsintään. Poliisit olivat odottaneet sisällä asunnossa M:n saapumista noin 40 minuutin ajan.

M:n saavuttua asunnolle hänelle oli tehty rappukäytävässä turvatarkastus, jonka aikana M oli puhunut äänekkäästi ja riisunut vaatteitaan. Etsinnän ajan M oli istunut asunnon olohuoneessa poliisin hänelle osoittamassa paikassa. Poliisi ei ollut kertonut M:lle hänen oikeudestaan kutsua paikalle todistaja, eikä M ollut myöskään pyytänyt todistajan kutsumista.

Kotietsintä oli ollut tulokseton. Asunnosta ei ollut löytynyt takavarikoitavaa ampuma-asetta.

M vaati käräjäoikeutta tutkimaan muun ohella, oliko poliisi menetellyt pakkokeinolain edellyttämällä tavalla. Lisäksi M vaati, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta kotietsinnän aiheuttamasta kärsimyksestä 500 euroa, kahdesta rikkimenneestä juomalasista 10 euroa ja siivoustyöstä 75 euroa.

Rikoskomisario T katsoi, että kotietsintä ja siinä noudatettu menettely olivat olleet lain mukaiset.

Valtio kiisti M:n vahingonkorvausta koskevat vaatimukset perusteiltaan ja määriltään.

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätös 28.8.2014

Käräjäoikeus katsoi, että poliisilla oli ollut perusteltu syy mennä M:n asuntoon tarkastamaan, oliko siellä ketään. Kotietsintää ei ollut aloitettu ennen M:n saapumista paikalle. Kun M:n olinpaikka ei ollut tiedossa, oli poliiseilla ollut kotietsinnän peruste huomioon ottaen perusteltu syy odottaa tätä asunnossa. Odottaminen asunnon eteisessä ja oven edessä ei ollut rikkonut myöskään vähimmän haitan ja hienotunteisuuden periaatteita.

Edelleen käräjäoikeus totesi olevan riidatonta, että M:n ei ollut annettu liikkua huoneistossa etsinnän aikana, vaan häntä oli kehotettu istumaan olohuoneessa paikassa, josta hänellä ei ollut ollut näkyvyyttä kaikkiin huoneisiin. Etsinnän turvallisuuteen liittyvästä syystä menettelyyn oli kuitenkin ollut perusteltu syy. Asunnossa oli ollut paljon tavaraa, joiden joukossa saattoi olla kätkettynä ase.

Poliisin laiminlyönti ilmoittaa M:lle hänen oikeudestaan todistajaan oli ollut vailla merkitystä, koska M oli ollut tietoinen tästä oikeudestaan hänen lakimiehensä kerrottua hänelle tästä puhelinkeskustelussa ennen M:n saapumista etsintäpaikalle.

Vahingonkorvausvaatimuksen osalta käräjäoikeus katsoi, että yksin M:n kertomuksen perusteella ei ollut näytetty, että asuntoa olisi kotietsinnässä liattu ja sotkettu tai että kaksi juomalasia olisi rikottu. Koska poliisi ei ollut menetellyt kotietsinnässä virheellisesti, ei M:llä ollut oikeutta korvaukseen myöskään henkisestä kärsimyksestä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Leena Alanne.

Turun hovioikeuden päätös 26.6.2015

M valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kirsi Kanerva, Kai Kokko ja Taina Martti.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Rikoskomisario T oli antanut kirjallisen määräyksen kotietsinnän toimittamisesta ampuma-aserikoksesta epäillyn M:n asunnossa takavarikoitavan esineen tai omaisuuden löytämiseksi sekä sellaisen seikan tutkimiseksi, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä. Kotietsintämääräyksen perusteena oli M:n Facebook-sivuilla julkaistu kuva, jossa hän oli esiintynyt käsiaseen kanssa.

2. Kotietsintää suorittaneet poliisit olivat paikalle saavuttuaan soittaneet M:n asunnon ovikelloa, mihin kukaan ei ollut vastannut. Poliisit olivat tämän jälkeen menneet sisälle asuntoon huoltomieheltä saamallaan avaimella. Todettuaan asunnon tyhjäksi poliisit olivat tavoittaneet M:n puhelimitse ja jääneet sisälle asuntoon odottamaan hänen saapumistaan paikalle. Poliisin suorittamien etsintätoimenpiteiden ajan M oli poliisien kehotuksesta istunut olohuoneessa paikassa, josta hänellä ei ollut näkyvyyttä kaikkiin huoneisiin. Paikalla ei ollut ollut M:n kutsumaa todistajaa, eikä poliisi ollut kertonut M:lle hänen oikeudestaan todistajaan.

3. Asiassa on M:n Korkeimmassa oikeudessa esittämän valituksen perusteella kysymys siitä, onko kotietsinnässä menetelty lain edellyttämällä tavalla.

Kotietsintämenettelyä koskevat säännökset

4. Pakkokeinolain 8 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan kotietsinnässä tulee mahdollisuuksien mukaan olla paikalla etsinnän toimittajan nimeämä todistaja. Saman pykälän 2 momentin mukaan sille, jonka luona kotietsintä toimitetaan, tai hänen poissa ollessaan jollekin paikassa asuvalle, työskentelevälle tai muuten luvallisesti oleskelevalle on varattava tilaisuus olla etsinnässä saapuvilla ja kutsua siihen todistaja. Tilaisuutta ei tarvitse varata, jos se viivyttäisi toimitusta merkittävästi.

5. Saman luvun 6 §:n 2 momentin mukaan kotietsinnässä on noudatettava etsintäpäätöksen määräyksiä. Etsintä on toimitettava niin, että siitä ei aiheudu haittaa tai vahinkoa enempää kuin on välttämätöntä. Etsinnän kohteena oleva tila saadaan tarvittaessa avata voimakeinoja käyttäen. Avattu tila on etsinnän päätyttyä suljettava sopivalla tavalla. Pykälän 3 momentin mukaan kotietsinnän toimittamispaikalla oleva henkilö saadaan poistaa paikalta, jos hän käyttäytymisellään haittaa etsinnän toimittamista tai vaarantaa sen tarkoituksen toteutumisen. Hänen liikkumistaan toimittamispaikalla voidaan myös rajoittaa sen estämiseksi, ettei hänen tietoonsa tule lain nojalla salassa pidettäviä tietoja, tai 9 luvun 1 §:ssä tarkoitetun tutkimuspaikan tai -kohteen eristämisen turvaamiseksi. Poistamisen ja rajoittamisen edellytyksenä on, että se on välttämätöntä poistamisen tai rajoittamisen tavoitteen saavuttamiseksi.

6. Kaikkien pakkokeinojen käytössä on otettava huomioon lisäksi pakkokeinolain 1 luvun 2 - 4 §:ssä mainitut suhteellisuusperiaate, vähimmän haitan periaate sekä hienotunteisuuden periaate. Suhteellisuusperiaatteen mukaan pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaaminen ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Vähimmän haitan periaatteen mukaan pakkokeinon käytöllä ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä käytön tarkoituksen saavuttamiseksi eikä pakkokeinon käytöllä saa aiheuttaa kenellekään tarpeettomasti vahinkoa tai haittaa. Hienotunteisuusperiaatteen mukaan pakkokeinoja käytettäessä on vältettävä aiheettoman huomion herättämistä ja toimittava muutenkin hienotunteisesti.

7. Kotietsintämenettelyä koskevia säännöksiä tulkittaessa ja sovellettaessa on vielä otettava huomioon, että kotietsinnällä puututaan perustuslain 10 §:n 1 momentin turvaamaan kotirauhaan. Vaikka pakkokeinolain kotietsintää koskevat säännökset perustuvat perustuslain mainitun pykälän 3 momentin mukaiseen valtuutukseen säätää lailla perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikoksen selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä, on näitä säännöksiä sovellettaessa otettava huomioon tarve turvata kotirauhan suojan toteutuminen myös käytännössä.

8. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdassa todetaan, että viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä esimerkiksi yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi tai terveyden tai moraalin suojaamiseksi.

9. Korkein oikeus on kotietsintämenettelyn lainmukaisuutta käsitelleessä ratkaisussaan KKO 2014:57 tarkastellut etsinnän kiireellisyyden vaikutusta menettelyssä noudatettaviin toimintatapoihin. Korkein oikeus totesi (kohta 19), että tapauksessa, jossa kotietsinnän tarkoituksena oli ollut A:n kotonaan mahdollisesti säilyttämien huumausaineiden etsiminen, oli perusteltua turvata se, ettei huumausainetta ehditä siirtää pois ennen etsintää. Tällainen vaara olisi ollut ilmeinen, jos A:lle olisi annettu mahdollisuus käydä kotonaan ennen etsintää tai olla yhteydessä johonkuhun, joka olisi voinut siirtää huumausaineen pois asunnosta. Näin ollen kotietsinnän tarkoituksen esittäminen A:lle suullisesti on ollut lain mukaista.

Poliisien menettely ennen M:n saapumista paikalle

10. Pakkokeinolaissa tai sen esitöissä ei ole ohjeistusta siitä, miten kotietsintä yksityiskohdissaan pannaan toimeen. Pakkokeinolain esitöissä (HE 222/2010 vp s. 297) on todettu, etteivät kotietsintäpäätöksessä olevat määräykset voi käytännössä yleensä olla niin yksityiskohtaisia tai kattavia, että kotietsintää suorittaville poliiseille ei jäisi mitään harkintaa sen suhteen, mitä ja miten kohteessa tutkitaan. Näissä tapauksissa korostuukin hallituksen esityksen mukaan pakkokeinolain 8 luvun 6 §:n 2 momentissa ilmaistu suhteellisuusperiaate sekä kotietsinnän tarkoitus. Edelleen hallituksen esityksessä (s. 295) on todettu, ettei kotietsinnästä yleensä voida etukäteen ilmoittaa sen kohteelle etsinnän tarkoituksen vaarantumatta.

11. Rikoskomisario T:n antamassa kotietsintäpäätöksessä ei ollut annettu tarkempia ohjeita etsinnän suorittamisesta. T on Korkeimmalle oikeudelle antamassaan lausumassa katsonut, että kotietsintäpäätöksen perusteella poliiseilla oli ollut oikeus mennä asuntoon yleisavainta käyttäen, jos asunnon ovea ei tulla avaamaan. Odotellessaan M:n saapumista hänen asunnossaan poliisit olivat lausuman mukaan myös toimineet vähimmän haitan ja hienotunteisuuden periaatteiden mukaisesti, koska näin menetellen he olivat herättäneet mahdollisimman vähän huomiota M:n naapurustossa.

12. Korkein oikeus katsoo, että poliisi ei olisi voinut etsinnän tarkoituksen vaarantumatta etukäteen ilmoittaa M:lle sen suorittamisen ajankohtaa. Asiassa on riidatonta, että lailliset edellytykset kotietsinnän suorittamiselle ovat olleet olemassa. Poliisilla oli siten ollut oikeus yleisavainta käyttäen mennä M:n asuntoon, kun ovikellon soittoon ei ollut vastattu.

13. Poliisin menettelytavat tämän jälkeen jäävät poliisin tilannekohtaisen harkinnan varaan. Jatkotoimenpiteiden arvioinnin on tällöin perustuttava kokonaisharkintaan, jossa on otettava huomioon tutkittavana olevan rikoksen laatu, kotietsinnän peruste, toimenpiteen kiireellisyys ja muut tilannekohtaiset olosuhteet sekä punnittava niitä suhteessa pakkokeinojen käyttöä ohjaaviin yleisiin periaatteisiin. Harkinnassa on aina otettava huomioon myös kotirauhan suojan asema perus- ja ihmisoikeutena.

14. Tässä tapauksessa kotietsintä oli suoritettu epäillyn ampuma-aserikoksen perusteella ampuma-aseen löytämiseksi ja takavarikoimiseksi sen jälkeen, kun M oli esiintynyt ampuma-aseen kanssa internetissä julkaistussa valokuvassa ja kun oli selvitetty, ettei hänellä ole lupaa aseeseen. Korkein oikeus toteaa, että tällaisessa tilanteessa kotietsinnän toimittaminen on ollut erityisen tarpeellista ja sen onnistumisen turvaaminen tärkeää. Paikalla olleet poliisit olivat voineet olla myös perustellusti siinä käsityksessä, että kotietsintä johtaisi ampuma-aseen löytämiseen ja sen takavarikkoon, vaikka etsintä oli sittemmin päättynyt tuloksettomasti.

15. Asunnon tyhjäksi toteamisen jälkeen poliisit olivat soittaneet M:lle ja ilmoittaneet olevansa tämän asunnossa. M:n otettua yhteyttä asianajajaansa tämä oli vuorostaan ilmoittanut poliisille M:n tulevan pian paikalle ja pyytänyt poliiseja odottamaan M:ää. Poliisin oli M:n odottamiseen kuluvana aikana tullut toimia tavalla, joka varmistaa kotietsinnän tavoitteen toteutumisen. Tältä kannalta poliisin oli ollut tarpeellista varmistaa, ettei M tai joku muu henkilö pääse etsinnän kohteena olevaan asuntoon poliisin sitä huomaamatta. Toisaalta poliisin velvollisuutena oli myös ollut ottaa asianmukaisella tavalla huomioon M:n oikeus kotirauhaan ja yksityisyyteen. Hienotunteisuusperiaatteen mukaisesti huomioon oli otettava myös se, ettei M poliisin toimenpiteiden perusteella tarpeettomalla tavalla leimaudu epäilyksenalaiseksi naapurustossaan. Korkein oikeus katsoo, että kotietsinnän tavoitteiden toteutumisen vuoksi oli ollut välttämätöntä, että poliisi odottaa M:n saapumista paikalle asunnon läheisyydessä niin, että poliisi voi estää pääsyn asuntoon. Toiminnassa on tullut ottaa huomioon myös se vaara, että M:llä olisi ase mukanaan.

16. M:ää oli odotettu siten, että poliiseista neljä oli odottanut asunnon eteisessä ja yksi poliisi asunnon edessä rappukäytävässä. Rappukäytävässä seisonut poliisi oli siirtynyt asunnon eteisen puolelle, jos ovia oli rappukäytävässä avattu. Vaihtoehtoisena toimintatapana tälle menettelylle olisi ollut se, että ainakin yksi poliiseista olisi odottanut porraskäytävässä M:n asunnon ovella ja muut poliisit kerrostalon edessä sisäänkäynnin tai -käyntien välittömässä läheisyydessä. Korkein oikeus toteaa, että vaihtoehtoiseen toimintatapaan liittyy ilmeinen riski siitä, että saman rappukäytävän asukkaiden ohella myös talon muut asukkaat sekä ohikulkijat saavat tietoonsa poliisin kiinnostuksen M:ää kohtaan.

17. Kotiin tehtävä etsintä loukkaa perustuslain turvaaman kotirauhan ydinaluetta. Loukkauksen merkittävyyttä on tässä tapauksessa korostanut se, että poliisit ovat oleskelleet asunnossa keskenään noin 40 minuutin ajan. Poliisit eivät kuitenkaan ole voineet ennakoida, että M saapuu asunnolleen näinkin pitkän ajan kuluttua. M ei ole väittänyt, että poliisit olisivat odotusaikana suorittaneet asunnossa etsintätoimenpiteitä tai toimineet muutoin epäasianmukaisesti. Tällaisia seikkoja ei ole muutoinkaan tullut asiassa esille.

18. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei poliisi ollut menetellyt virheellisesti jäädessään M:n asuntoon odottamaan tämän paluuta. Etsinnän peruste ja tarkoitus huomioon ottaen menettelyä ei voida pitää myöskään suhteellisuusperiaatteen vastaisena. Poliisin toiminta on ollut hienotunteisuusperiaatteen mukaista.

Oliko M:n oikeus kutsua todistaja kotietsintään toteutunut?

19. Todistajan kutsumisoikeutta kotietsintään koskevan pakkokeinolain 8 luvun 5 §:n 2 momentin sanamuodosta ei suoraan käy ilmi, onko kotietsintää suorittavan esitutkintaviranomaisen oma-aloitteisesti ilmoitettava etsintäkohteen haltijalle todistajan kutsumista koskevasta oikeudesta. Hallituksen esityksessä (HE 222/2010 vp s. 296) todetaan eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen erääseen ratkaisuun viitaten, että poliisin tulee oma-aloitteisesti ilmoittaa laissa säädetystä oikeudesta kutsua paikalle oma todistaja. Tämä liittyy pyrkimykseen ylläpitää luottamusta poliisin toiminnan asianmukaisuuteen ja ehkäistä ennalta väitteitä poliisin väärinkäytöksistä toimituksen aikana.

20. Korkein oikeus pitää perusteltuna sitä, että poliisi oma-aloitteisesti kertoo henkilölle, jonka luona kotietsintä toimitetaan, hänen oikeudestaan kutsua etsintään todistaja. Oikeus etsintätodistajaan turvaa osaltaan luottamusta esitutkinnan ja todisteiden hankinnan asianmukaisuuteen samaan tapaan kuin esitutkintalaissa turvattu rikoksesta epäillyn oikeus avustajaan ja kuulustelutodistajaan. Kysymys on rikoksesta epäillyn etujen huomioon ottamisesta koottaessa todisteita mahdollista tulevaa oikeudenkäyntiä varten. Kotietsinnän kohteeksi joutuneen oikeus kutsua paikalle todistaja ehkäisee väärinkäytösväitteitä ja siten myös myöhempiä vaatimuksia todisteiden asettamisesta hyödyntämiskieltoon.

21. On kuitenkin myös tilanteita, joissa henkilön voidaan katsoa pätevästi luopuneen oikeudestaan etsintätodistajaan. Nyt esillä olevassa asiassa on riidatonta, ettei poliisi ollut ilmoittanut M:lle hänen oikeudestaan kutsua paikalle todistajaa eikä M ollut myöskään asuntoon tultuaan esittänyt pyyntöä todistajan kutsumisesta. M oli saanut tiedon häntä koskevasta rikosepäilystä ja kotietsintäpäätöksestä poliisin soitettua hänelle asunnolta. M oli tällöin ilmoittanut soittavansa asianajajalleen, joka oli kertonut M:lle todistajaa koskevasta oikeudesta ja sen jälkeen vielä soittanut kotietsintäpäätöksestä ilmoittaneelle poliisille. Tällöin M:n asianajaja oli ilmoittanut M:n haluavan olla henkilökohtaisesti läsnä kotietsinnässä, mutta ei ollut esittänyt, että paikalla tulisi olla myös M:n kutsuma todistaja. M on siten ollut tosiasiallisesti tietoinen mainitusta oikeudestaan. Poliisit ovat puolestaan olleet tietoisia siitä, että M oli ennen kotietsinnän aloittamista voinut keskustella etsinnästä ja sen mahdollisesti edellyttämistä toimenpiteistä asianajajan kanssa.

22. M on saapunut asunnolle noin 40 minuuttia sen jälkeen, kun hän oli saanut tiedon suoritettavasta kotietsinnästä. M ei ole väittänyt, että hän olisi tuona aikanakaan yrittänyt kutsua paikalle todistajaa tai että poliisit olisivat kieltäytyneet odottamasta todistajan kutsumista tai saapumista paikalle. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei M:lle kuuluvaa oikeutta kutsua paikalle todistajaa ole loukattu.

Oliko M:n läsnäolo-oikeus kotietsinnässä toteutunut pakkokeinolain tarkoittamalla tavalla?

23. Pakkokeinolain mukaan sille, jonka luona kotietsintä toimitetaan, on varattava tilaisuus olla etsinnässä saapuvilla. Pakkokeinolain 8 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan kotietsinnän toimittamispaikalla oleva henkilö saadaan poistaa paikalta, jos hän käyttäytymisellään haittaa etsinnän toimittamista tai vaarantaa sen tarkoituksen toteutumisen. Henkilön liikkumista toimittamispaikalla voidaan myös rajoittaa sen estämiseksi, ettei hänen tietoonsa tule lain nojalla salassa pidettäviä tietoja. Rajoittaminen voi olla perusteltua myös tutkimuspaikan tai -kohteen eristämisen turvaamiseksi.

24. Alkuperäisessä muodossaan laissa 806/2011 pakkokeinolain 8 luvun 6 §:n 3 momentti sisälsi vain mahdollisuuden poistaa kotietsinnän toimittamispaikalla oleva henkilö, joka käyttäytymisellään haittasi etsinnän toimittamista tai vaaransi sen tarkoituksen toteutumisen. Esimerkkinä momentin soveltamisalasta mainittiin sen esitöissä (HE 222/2010 vp s. 297) tilanne, jossa kotietsintäpaikalla oleva henkilö poliisin tielle asettumalla estää pääsyn johonkin tilaan tai säilytyspaikkaan tai etsinnän estämistarkoituksessa pyrkii käyttämään jotakin etsinnän kohteena olevaa esinettä tai laitetta. Hallituksen esityksen mukaan säännöksessä tarkoitettu haitanteko voi ilmetä myös poliisin työturvallisuuden vaarantumisena.

25. Korkein oikeus toteaa, että samaan tapaan kuin oikeus todistajaan, myös läsnäolo-oikeus kotietsinnässä on omiaan ehkäisemään epäilyjä ja väitteitä viranomaisten väärinkäytöksistä. Läsnäolo-oikeutensa kautta paikan haltija, joka useassa tapauksessa on myös rikoksesta epäilty, voi valvoa etujaan. Läsnäolo-oikeus myös lieventää kotietsintään väistämättä sisältyvää puuttumista kotirauhaan ja yksityisyyteen. Vähimmän haitan periaatteesta johtuu, että läsnäolo-oikeutta tulisi rajoittaa mahdollisimman suppeasti. Silloin, kun läsnäolo-oikeuden epääminen tulee harkittavaksi, olisi paikalta kokonaan poistamisen sijasta ensisijaisesti pyrittävä käyttämään läsnäolo-oikeutta vähemmän rajoittavia toimenpiteitä, kuten esimerkiksi vartiointia.

26. Korkein oikeus toteaa, että yleisesti poliisin työturvallisuuteen vetoaminen ei oikeuta etsinnässä läsnä olevan asunnon haltijan poistamiseen etsintäpaikalta tai hänen liikkumisensa rajoittamiseen. Kun etsintä on tässä tapauksessa suoritettu takavarikoitavan ampuma-aseen löytämiseksi, etsintään on kuitenkin liittynyt merkittäviä työturvallisuusriskejä, jotka oli otettava huomioon etsintää suunniteltaessa ja toteutettaessa. Ampuma-aseen etsimistä varten M:lle oli tehty turvatarkastus portaikossa ennen hänen päästämistään asuntoon. Koska asetta ei turvatarkastuksessa kuitenkaan ollut löydetty, riski siitä, että käyttövalmis ase oli piilotettuna asuntoon, oli edelleen ollut olemassa. Myös se, että M oli provosoitunut turvatarkastuksen yhteydessä puhumalla äänekkäästi ja riisumalla vaatteitaan, oli osaltaan lisännyt poliisin tarvetta ottaa huomioon etsintään liittyvät riskitekijät ja varautua niihin. Siten M:n liikkumisvapauden rajoittaminen etsintäkohteessa on lähtökohtaisesti ollut perusteltua.

27. M:n liikkumisvapautta asunnossa oli rajoitettu siten, että hän oli etsintätoimenpiteiden ajan istunut olohuoneessa poliisin hänelle osoittamalla tuolilla ja yksi poliiseista oli seisonut hänen vierellään. Paikaltaan M oli voinut seurata etsintöjä osassa huoneistoa sekä kuulla etsinnän äänet sekä sen aikana mahdollisesti käydyt keskustelut.

28. Korkein oikeus toteaa, ettei M:n läsnäolo-oikeutta ollut tehty kokonaan tyhjäksi. M:n liikkumisen rajoittaminen asunnossa on ollut selvitettävänä olleen rikoksen laatu ja etsinnän peruste huomioon ottaen perusteltua. Se on ollut myös kokonaisuutena arvostellen oikeasuhtaista, eikä käytetty rajoittamistapa siten ole loukannut M:n oikeutta olla läsnä etsinnässä enempää kuin on ollut välttämätöntä etsinnän tarkoituksen saavuttamiseksi. Näin ollen poliisi ei ole menetellyt virheellisesti rajoittaessaan M:n liikkumisvapautta etsinnän aikana.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Marjut Jokela, Jorma Rudanko, Mika Huovila (eri mieltä) ja Päivi Hirvelä (eri mieltä). Esittelijä Essi Kinnunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Hirvelä: Olen samaa mieltä enemmistön kanssa kotietsinnän toimittamisen edellytyksistä, oikeudesta kutsua todistaja ja oikeudesta läsnäoloon kotietsinnässä. Sen sijaan olen eri mieltä siitä, oliko kotietsinnässä menetelty pakkokeinolain 8 luvun 6 §:n mukaisesti kotietsintää toimittavien poliisien jäädessä M:n asuntoon 40 minuutiksi odottelemaan M:n paikalle saapumista ennen varsinaisia etsintätoimenpiteitä. Kuten kohdassa 12 on kuvattu, poliisilla oli tapauksen olosuhteissa oikeus mennä asuntoon ennalta ilmoittamatta yleisavainta käyttäen. Sen jälkeen todettuaan, että M ei ollut paikalla, poliisit olivat olleet puhelimitse yhteydessä M:ään ja jääneet asuntoon odottamaan hänen saapumistaan.

Perustuslain 10 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan suojaamaan kotirauhaan ja kotiin kohdistuvaan kunnioitukseen voidaan puuttua laillisella kotietsinnällä. Menettelyn tulee kuitenkin täyttää välttämättömyysedellytys. Pakkokeinolain 1 luvun 2, 3 ja 4 §:ien suhteellisuusperiaate, vähimmän haitan periaate ja hienotunteisuusperiaate ohjaavat kaikkea pakkokeinojen käyttöä ja antavat sisältöä välttämättömyysedellytykselle. Kotietsinnän menettelyä koskeva pakkokeinolain 8 luvun 6 § ja lain esityöt eivät tarjoa yksityiskohtaisia ohjeita kotietsinnän toimittamisen käytännön menettelytapoihin. Tilanteissa toimiminen jää siten poliisin tapauskohtaiseen harkintaan, jolloin tilanteen erityispiirteet on otettava huomioon ja arvioitava suhteessa pakkokeinojen käyttöä ohjaaviin yleisiin periaatteisiin sekä perus- ja ihmisoikeuksia koskevaan sääntelyyn. Joka tapauksessa henkilön kotiin kohdistuvissa toimenpiteissä korostuvat erityinen hienotunteisuuden ja tahdikkuuden vaatimus.

Kotietsintäpäätöksessä ei ollut tarkempia ohjeita sen varalta, että M:ää ei tavata asunnostaan, joten poliisien jääminen odottamaan häntä asuntoon on ollut tehtävää suorittaneiden poliisimiesten tilanteessa oikeaksi harkitsema toimintatapa. Asiassa on ollut vahva intressi yhtäältä kotietsinnän tehokkaaksi toimittamiseksi ampuma-aseen löytämiseksi ja toisaalta M:n kotirauhan suojaamiseksi. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdasta 15 ilmenee, kotietsinnän tavoitteiden toteutumisen vuoksi oli ollut välttämätöntä, että M:n asunnolle etsintää suorittamaan tulleet poliisit olivat jääneet odottamaan M:n saapumista paikalle. Poliisit olivat odottaneet M:ää asunnossa yhden poliisin ollessa rappukäytävässä. Vaihtoehtoinen toimintatapa kotietsinnän onnistumisen turvaamiseksi olisi ollut esimerkiksi se, että ainakin yksi poliiseista olisi odottanut porraskäytävässä M:n asunnon ovella ja muut poliisit rakennuksen ulkopuolella sisäänkäynnin tai -käyntien läheisyydessä.

Rikoskomisario on vastauksessaan M:n valitukseen Korkeimmassa oikeudessa katsonut muun ohessa, että M:lle aiheutunut haitta oli jäänyt pienemmäksi poliisien jäädessä odottamaan asuntoon kuin se olisi ollut, jos he olisivat olleet häntä vastassa kerrostalon ulkopuolella. Vastauksessa ei sitä vastoin ole esitetty eikä oikeudenkäyntiasiakirjoista voida muutoinkaan päätellä, että M:n saapuminen paikalle olisi kestänyt poliisien ennakoimaa kauemmin ja että poliisien jääminen odottamaan asuntoon 40 minuutiksi olisi johtunut tästä.

On perusteltua katsoa kuten enemmistö, että tässä tapauksessa valittu menettelytapa on turvannut hienotunteisuusperiaatteen toteutumisen paremmin kuin vaihtoehtoinen menettelytapa siinä suhteessa, että se on vähentänyt mahdollisuutta, että talon muut asukkaat ja ulkopuoliset henkilöt saavat tietoonsa poliisin kiinnostuksen M:ää kohtaan. Pidän tämän perusteen painoarvoa kuitenkin suhteellisen kevyenä siihen nähden, että poliisien jääminen M:n asuntoon 40 minuutiksi ilman asunnon haltijan tai hänen nimeämänsä henkilön läsnäoloa tai ilman, että siitä olisi sovittu asunnon haltijan kanssa, on kohdistunut kodin suojan ydinalueeseen. Vaikka M ei ole väittänyt eikä asiassa ole muutoinkaan ilmennyt, että poliisit olisivat odotusaikana suorittaneet asunnossa etsintätoimenpiteitä, valittu menettelytapa on ollut omiaan herättämään epäilyjä poliisien toimien asianmukaisuudesta tässä suhteessa. Kuten Korkeimman oikeuden päätöksen kohdista 19, 20 ja 25 ilmenee, luottamuksen ylläpitäminen poliisin toiminnan ja erityisesti esitutkinnan ja todisteiden hankinnan asianmukaisuuteen sekä väärinkäytöksiä koskevien epäilyjen ehkäiseminen ovat keskeisiä tavoitteita kotietsintää koskevien menettelysäännösten taustalla.

Näillä perusteilla katson, että kotietsinnässä ei ole menetelty pakkokeinolain 8 luvun 6 §:ssä edellytetyllä tavalla siltä osin kuin poliisit ovat jääneet odottamaan M:ää tämän asuntoon. Muilta osin menettely on ollut asianmukaista.

Oikeusneuvos Huovila: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Hirvelä.